torstai 24. huhtikuuta 2014

Tuhoon tuomittu

Malli: Veera Välimäen Color Affection
Langat: Cascade Yarns Heritage Silk, värit 5631 ja 5660 sekä Wollmeise Twin, väri Flaschenpost.
Puikot: 4mm

Tämä projekti otti huojuvat ensiaskeleensa jo kesällä 2012, jolloin lankavalinnat loksahtelivat paikalleen kuin itsestään. Siihen se sujuva osuus sitten loppuikin. Tummanharmaa Cascade Heritage Silk näytti vyyhdillä ihanalta, mutta kun vyyhdin kiepsautti auki ja alkoi kerimään lankaa, se paljastui hirviöksi. Aivan järkyttävän kamala ällöttävä solmujen ja sotkun vyyhti, jonka selvittäminen vei minun ja avomieheni mielenterveyden. Muutamia viikkoja mytty majaili kirjahyllyssä ja kumpikin kävi muutaman päivän välein menettämässä hermonsa sen kanssa. Lopulta siitä saatiin pallo aikaiseksi, mutta kerronpa vaan, että mitään kiiltävää ja sileää ei tässä langassa ollut. Toinen samanmerkkinen vyyhti käyttäytyi kuin mallioppilas, joten en tiedä mikä ihmeen maanantaikappale tuo paholainen oli.

Lopulta (vuotta myöhemmin...) siis aloin urheasti töihin kahden kauniin ja yhden pörröisen langan kanssa. Ohje on nerokas ja ihana, kuten monet ovat jo ennen minua todenneet, mutta liekö tuo pörröisen langan episodi vienyt kaikki onnistumisen mahdollisuudet tältä projektilta, sillä neulominen ei oikein missään vaiheessa lähtenyt lentoon.  Kuskasin tekelettä mukanani Kerän neuletapaamisiin ja teehetkiin, vaikka olisin mielummin neulonut jotain muuta tai itseasiassa vaikka tätä samaa huivia eri langoista! Joku (tyhmä) sisu esti hylkäämästä projektia, joten lopulta sain neulomisen päätökseen.

Tässä vaiheessa haluaisin sanoa, että pingotus tekee ihmeitä ja että kaikki tuska tekee tästä vain ihanamman ja tärkeämmän minulle, mutta kun ei. Neuloessani ehkä hieman ummistin silmäni sille, että huivin yläreunasta tulee liian tiukka vaikka otin ylimääräisen langankierron puikolle ja pudotin sen takaisin tullessa. Eipä saa tätä edes pingotettua kauniiksi. Plääh ja puuh ja ärr. Ehkä tämä loppujen lopuksi menee ihan kiva-kategoriaan. Ja samalla sisulla meinaan tehdä uuden, jostakin muusta langasta ja tämän kokemuksen karaisemana!



maanantai 21. huhtikuuta 2014

Ilosofiaa ja elonmerkkejä

Maaliskuun alusta tähän hetkeen on ollut niin kamala kiire ja ehkä vielä kamalampi stressi, että törkeästi olen joutunut jättämään puikot ja langat liian vähälle huomiolle. Jos en ole ollut töissä tai nenä kiinni tenttikirjassa tai tietokoneen näytössä olen vain ollut paikallani tekemättä mitään, koska muuhun eivät rahkeeni ole rittääneet. Haluaisin nyt tähän kirjoittaa, että onneksi tämän lukuvuoden osalta alkaa jo helpottaa, mutta palataan tuohon lauseeseen vasta kuukauden päästä. Työmäärä on kuitenkin vähentynyt siinä määrin, että olen saanut jotain tehtyä. Enkä kuulkaa ihan mitä tahansa, olen nimittäin v i r k a n n u t!

Malli: Kudekori S, Molla Millsin kirjasta Virkkuri
Koukku: 9 mm
(Kuvissa näkyvä karkkimäärää on manipuloitu tunkemalla niiden alle tavaraa)

Virkkuukoukku ja minä emme ole tähän asti olleet edes hyvän päivän tuttuja, pikemminkin olemme yrittäneet pysyä poissa toistemme tieltä välttyäksemme mielipahalta. Taisi olla syksy 2010 kun opettelin virkkaamaan isoäidinneliöitä ja aloitin loistokkaan virkkausurani ainoalla järkevällä tavalla, eli aloin kokoamaan noista täydellisistä neliöistä peittoa. Vuodet vierivät ja peitto on edelleen kesken. Puolitoista vuotta sitten ostin jossain mielenhäiriössä kilon ruskeaa matonkudetta ja päätin, että siitä tulee meille vessaan tarpeellinen kori. Aikaa ehti tosiaan tuostakin vierähtää, mutta kun nyt huhtikuussa sain vihdoin kirjastosta käsiini Virkkurin, niin oli yksinkertaisesti pakko keriä tuo kudemytty, ostaa riittävän iso koukku ja alkaa virkkaamaan. Menestksekkäistä isoäidinneliöajoistani muistin onneksi vielä virkkuusanastoa jonkun verran ja Molla Millsin ohjeet ovat ihanan selkeät. Joten tässäpä ensimmäinen valmistunut virkattu työni! Se on muhkurainen, epätasainen, pieni ja oikeastaan myös väärän värinen, mutta se on valmis!

Neulepuolella on kesken huivia ja neuletakkia ja sukkaa, ja lisäksi kuvaamista odottelee jäähypenkillä yksi huivi, johon en ole kamalan tyytyväinen. Virkkuri palaa kirjastoon parin viikon päästä, mutta pakko kai tuo on omaksi hankkia kun kerran aiheuttaa minussa tällaisia inspiraation pyrähdyksiä.

Sain Vihreän Langan Vilmalta blogeissa ympäriinsä kiertäneen Ilosofiaa-tunnustuksen, ja melkein uskaltaisin väittää, että tämän tunnustuksen tuoma ilo oli yksi niistä tekijöistä joiden avulla uskalsin tarttua koukkuun! Minun blogini on ollut olemassa vasta kovin vähän aikaa enkä anna sille niin paljon aikaa kuin mitä se ansaitsisi, joten on aivan äärettömän ihanaa saada tällainen tunnustus!

Tuntui ihan kamalan vaikealta valita kolme suosikkia, mutta kun pakko oli valita niin jopa minä pystyin tekemään päätökseni. Annan siis tunnustuksen eteenpäin seuraaville blogeille:

Viimeinen silmukka -- Ihanat, ihanat kuvat, taidokkaasti tehdyt neuleet ja ihanin Jonna, täällä tuntee itsensä tervetulleeksi aina!

Berenice's hair -- Ihkaensimmäinen käsityöblogi, jota aloin seuraamaan, ja itseasiassa Berenike on melko pitkälti vastuussa siitä, että neulomisesta ja ihanista langoista on tullut osa minun jokapäiväistä elämääni.  Bereniken lankamaku on ihana ja jotenkin näistä kauniista neuleista näkee heti kuka ne on tehnyt!

Auringonkerääjä -- En edes muista mitä kautta tänne eksyin, mutta kotoisalta tuntui heti. Tykkään siitä, että käsityöt kulkevat käsi kädessä arjen ja sen kuvaamisen kanssa, niinkuin tosielämässäkin. Kauniita kuvia ja ihania tekstejä!

Säännöt ovat seuraavanlaiset:




"Ilosofiaa was here tunnustuksen idea lähti siitä, kun törmään silloin tällöin blogeihin joissa tuntuu heti kotoisalta. Se voi olla blogin ulkoasu, ihanat käsityöt, kauniit kuvat tai se tunnelma tai ensivaikutelma jonka blogista saa, kun sinne ensimmäisen kerran astuu sisään. Ihan kun kotiin tulisi. Tuntuuko tutulta?
Tämä tunnustus lähtee siis kiertämään blogimaailmaa ja antamaan tunnustusta niille kaikille ihanille ja kotoisille blogeille.
Ilosofiaa was here tunnustuksen mukana tulee myös pieniä velvollisuuksia.
1.Tunnustus jaetaan kolmelle omasta mielestä kotoisalle blogille. Sellaiselle, joka aina saa palaamaan takaisin ja takaisin. Muutamin sanoin blogia kuvaillen kerrot miksi juuri tämä blogi saa tunnustuksen.
2. Linkitä blogit joille olet antanut tunnustuksen takaisin Ilosofiaa http://ilosofiaa.blogspot.fi/ blogiin vaikka kommentoimalla jotain postausta. Lisään itse kaikki linkitetyt blogit omaan listaani joille teen oman sivun omaan blogiini.
3. Tämä tunnustus on tarkoitettu käsityöblogeille tai ainakin osittain käsitöitä käsitteleville blogeille."