tiistai 17. syyskuuta 2013

Keskeneräistä

Ajattelin jakaa kuvia parista keskeneräisestä projektista, ja yhdestä joka saattaa hypätä puikoille jo ennen kuin muut on saatu valmiiksi.





 Veera Välimäen Color Affection on ollut to do-listalla jo ties kuinka kauan, ja nämä langatkin on haalittu kasaan jo keväällä 2012. Kaikesta tästä huolimatta aloittaminen onnistui vasta nyt syyskuussa, mutta huivi etenee hyvää vauhtia ja viime vuoden minä on onnistunut valitsemaan väritkin juuri oikein. Nämä värit on ehkä lähinnä omaa värimaailmaani, voin luvata, että neuloessani itselleni tulette näkemään paljon sinistä!



 Nämä sukat kuuluvat samaan surullisen kuuluisaan myöhästyneet ystävänpäivälahjat-kategoriaan kuin edellisen postauksen pinkit sukatkin. Tuulia on kyllä värjääjänero, tämä väri, Vilja nimeltään, on ehkäpä kauneimman värisiä lankoja joita oon koskaan neulonut. Mallin nimi on Kraut, joka on tullut neulottua kertaalleen aikaisemminkin, ja olenkin todennut, että tällaisten myöhästyneiden projektien (vaikka eihän mulla siis sellaisista kokemusta juurikaan ole...) kohdalla on parasta luottaa hyväksihavaittuihin malleihin.



Ja tässä langat seuraavaan projektiin. Alkuviikko on ollut normaalia raskaampi ja ahdistavampi, joten luonnollisesti palkitsin itseni langalla. Pikkusisko tilasi lapaset, ja näistä Louhittarista tulee aikanaan Raitalapset, joiden ohje löytyy Veeran Lankaleikki-kirjasta.


Kiitos kommenteista ja ylipäätään siitä, että olette eksyneet tänne, mukava tietää, että en ihan yksikseni höpöttele!

torstai 12. syyskuuta 2013

Neulomisinnon palauttajat

Kevään ja kesän aikana tuntui kiinnostavan kaikki muu paitsi neulominen, enkä saanut aloitettua mitään uutta enkä edistettyä kesken olevia projekteja (lankaa sain kyllä ostettua, kumma juttu...). Ilmojen viilennyttyä pystyi taas neulomaan ilman että kädet hikosivat pelkästä ajatuksesta, ja pienellä pakottamisella sain jotain valmiiksi!

Nämä Ilona Korhosen ja Jenni Östermanin Neulekirjasta löytyvät Ken söi kesävoin- sukat aloitin kahdesta syystä: A) päättelin, että neuleplääh ei seläty muuta kuin neulomalla, ja halusin aloittaa jonkun riittävän yksinkertaisen projektin, jota pystyy neulomaan samalla kun katsoo Downton Abbeyn kakkoskautta, ja B) koska  tarve tuhota varastoon kertyneitä lankoja on suuri. Ohje on hyvin kirjoitettu, ja malli simppeli ja helppo neuloa. Näistä tuli tosi nätit, ja vaikka langan väri ei ihan sytyttänyt vyyhdillä, niin valmiina pintana tykkään siitä kovasti!



malli: Ilona Korhonen, Ken söi kesävoin 
lanka: Äiti-Puffa Sukka-puffa, väri Pikku-Vesku 2:1
puikot: 2,5mm

Toiset vasta valmistuneet sukat ovatkin sitten viettäneet keskeneräisten töiden kasassa jo pidemmän hetken. Aloitin nämä helmikuussa ystävänpäivälahjaksi, ja sain ne valmiiksi syyskuun alussa. Malli on ihana ja lanka on yhtä ihanaa kuin aina ennenkin, mutta neulomisinto katosi joskus maaliskuun alussa ensimmäisen sukan valmistumisen jälkeen, ja nämä sukkaparat aiheuttivat lähinnä yökkäilyä elokuulle asti. Sen verran on kyllä pakko kritisoida malliakin, että tässä ohjeessa on suhteellisen monta kaaviota, mitä yleensä pidän hyvänä asiana, mutta ne oli aseteltu Sukkia. Rakkaudella.-kirjaan jotenkin niin tyhmästi, että sain vääntää itseni todella jännittäviin asentoihin yrittäessäni neuloa näitä jossain muualla kuin pöydän ääressä. Kirjaa piti koko ajan käännellä ja hermot meni varsinkin silloin kun isoa ja yllättävän liukasta kirjaa piti kääntää pystysuoraan. 


malli: Cookie A, In and Out
lanka: Cascade Heritage, värissä 5616, fuksia
puikot: 2,5mm




Seuraavat sukat on jo puolessa välissä ja sain vihdoin Color Affectioninkin aloitettua, joten olen palannut neulomisen suhteen normaalitilaan. Jee!

P.S. Kuvista ja jalkalainasta kiitos jälleen kerran hovikuvaajalleni

Vihdoinkin!

Siitä hetkestä kun blogin perustaminen ensimmäisen kerran kävi mielessä on nyt varmaankin kaksi vuotta. Saamatonhan en ole, piti vain saada parempi kamera ja suunnitella kaikenmoista, kauheasti on kaikkia hienoja syitä. Mutta pääasia kai, että nyt sen tein!

Olen neulonut epäsäännöllisesti ylä-asteelta asti, mutta aktiivisemmin puikot ovat kulkeneet mukana nyt ehkä kaksi ja puoli vuotta. Villasukista se lähti, ja niitä syntyy edelleen eniten, kuten blogini nimestä voi päätellä. Ne kulkevat kätevästi mukana luennolle ja kahvilaan, ja ovat vaan tosi kivoja! Virkkaaminen ei taida olla ihan mun juttu, isoäidinneliö onnistuu kyllä, mutta kaapissa on jo vuoden päivät odotellut kasa kudetta joka haluaisi tulla virkatuksi. Neulon enemmän pieniä asioita kuin isoja, järkevää syytä tähän ei ole, mutta jostain kumman syystä isommat projektit jäävät muhimaan laittoman pitkäksi ajaksi. Lankaa on muutamankin neulojan tarpeisiin, mutta kun ne on nättejä ja ihania ja laadukkaita ja varmasti oli hyvä tarjous silloin kun ostin (yea right...)! Käsialani on lievästi sanottuna tiukka, joten jos joku neule onnistuu kuvissa näyttämään tasaiselta, niin se johtuu vain siitä, että neulos on suhteellisen jämäkkää. Verenkierto saattaa joissain tapauksissa estyä.


Koska blogini nimi on einiinhienovarainen viittaus yhteen lempielokuvistani, niin tässä vielä yksi lempikohtauksistani, vaikka se ei ehkä tunnelmaltaan sovi ensimmäiseen postaukseen: