torstai 19. joulukuuta 2013

Joululahjoja

Vielä pitäisi yksi pipo ja yksi huivi saada ennen jouluaattoa valmiiksi, mutta viime vuonnakin päättelin viimeiset lahjasukat vasta aattoaamuna, joten hienosti päästään tänäkin vuonna tavoitteeseen. Tänä vuonna olen, kaikesta kiireestä huolimatta, siis neulomassa joululahjan peräti neljälle henkilölle! Tämä alkaa olemaan minulle jo maksimimäärä (niinkuin keskeneräisyyksistä voi päätellä), ja tehtävien neuleiden on oltava riittävän yksinkertaisia.
Lanka: Debbie Bliss Paloma, 3 vyyhtiä eli 150 grammaa
Puikot: 9mm


Tämä lankakauppan Kerän blogista löytyvä huivi ohje on ollut mielessä jo vuoden ajan, mutta nyt kun siskoni tilasi joululahjaksi harmaan huivin (joka sopisi täälläkin nähtyyn harmaaseen Rikkeen, joka minulta törkeästi kaapattiin), ajattelin säästää hermojani ja valita paksun langan ja paksut puikot. Mallineuleen oppii hetkessä ulkoa, ja tämä tosiaan valmistuu nopsaan! Paloma on tällaisiin asusteisiin aivan ihana lanka, jostain syystä tulee ylenkatsottua paksuja lankoja aivan liian usein.






 Malli: Romney Kerchief
Lanka: Louhittaren luolan Väinämöinen Sport, väri Daalia. Noin 180 grammaa.
Puikot: 4,5mm

Avomieheni äidille piti valmistua tänä vuonna ihan toinen huivi, mutta Tampereen käsityömessuilla iskin silmäni tähän taivaallisen väriseen Väiskiin ja suunnitelmia piti muuttaa. Yksinkertainen malli sopii parhaiten tällaiselle vähän levottomammalle langalle, ja tämä ohje täytti kaikki kriteerit. Sitä vaan en ymmärtänyt, että miksi ihmeessä ohjeen mukaan silmukat piti luoda käyttämällä provisional cast on -luontitapaa. Se ei ole minun lempparini (lue: liikaa näpertämistä), joten loin silmukat samalla tavalla (garter tab) kuin aiemmin tekemässäni Metalousessa, ja hyvä tuli! Onneksi ostin kaksi vyyhtiä, yhdellä vyyhdillä tätä ei pingottamallakaan saisi niin isoksi, että menisi kunnolla kaulan ympärille.

Ihanaa joulua kaikille, toivottavasti on joulun ajaksi joku ihana neule jo suunnitteilla!

maanantai 9. joulukuuta 2013

Maitokahvi

Näiden lapasten langat esittelin jo muutama postaus sitten. Lapasten valmistumiseen ei mennyt oikeasti kuin neljä päivää, mutta homma jumahti ensimmäisen lapasen jälkeen. En ollut tyytyväinen peukaloon enkä siihen, että tuo palmikko veti lapasta kasaan, joten ennen pingottamista nämä olisivat sopineet jollekin koukkukätiselle kaverille. Itsenäisyyspäivän viikonloppuna lapaset tilannut pikkusiskoni tuli taas kylään ja päätin, että tämä projektihan tehdään muuten nyt loppuun. Neuloin toisen lapasen alusta loppuun parissa päivässä ja totesin, että sen peukalosta tuli hieman parempi lisättyäni ohjeen mukaiseen silmukkamäärään yhden silmukan. Purin ensimmäisen lapasen peukalon ja neuloin uusiksi ekstrasilmukan kanssa, ja heti tuli parempi! Pingotin nämä sukkapingottimen päällä, koska en ole kokenut (vielä) tarpeelliseksi ostaa lapasiin omaa vempelettä, kun näitä näyttää syntyvän korkeintaan yksi pari vuodessa. Peukalot ovat edelleen hassunnäköiset, varsinkin kun lapaset eivät ole kädessä, johtuneeko tuo sitten minusta vai ohjeesta niin sitä en tiedä. Ihan tyytyväinen olen kuitenkin lopputulokseen, ja mikä tärkeintä sisko tykkää näistä.




Malli: Raitalapaset (Veera Välimäen kirjasta Lankaleikki)
Lanka: Louhittaren luolan Louhitar, värit kahvi ja valkoinen
Puikot: 2,5mm ja 3,5mm



Kuvat ovat ihan kaameita, syytän kuvaajaa (minua) ja talven valo-olosuhteita. Värit toistuvat oikeimmin tuossa alimmassa kuvassa. Louhitar on aivan ihanaa lankaa, suosittelen lämmöllä! Alunperin lähdin ostamaan Kerästä näihin jotain muka-kutittamatonta lankaa, mutta onneksi ihana Jonna suositteli tätä, koska olen taas ihan myyty. Myös kirjassa lapaset oli tehty täydestä villasta, joten noudatin ohjetta siinäkin suhteessa. Eikä nämä edes kutita!

Tällä hetkellä kesken ovat jämälankavillasukkajoulukalenterisukat ja joululahjahuivi. Vielä pitäisi tehdä ainakin yksi pipo ja yksi huivi, onneksi opiskeluilta vapautuu aikaa neulomiseen ihan kohta.

perjantai 15. marraskuuta 2013

Välipalaneule ja äkkiäkösvaanprojekti

Hienosti esittelin täälläkin kaikenlaisia keskeneräisiä neuleita muka siinä uskossa, että motivoituisin tekemään ne valmiiksi. No ei siinä sitten ihan niin käynyt, vaan vahingossa aloitin ja sain valmiiksi pari uutta projektia.






Malli: Metalouse
Lanka: Noro Kirara n. 130 g ja Lang Donegal n. 60 g
Puikot: 4,5 mm (saatoin ensin vahingossa aloittaa pienemmillä)

Tästä ensimmäisestä syytän kyllä täysin Kerä-lankakaupan Jonnaa, joka huuteli kaupan Facebook-ryhmässä, että kuka lähtisi mukaan Stephen West knit along-meininkiin, ja kaiken koulustressin sivuuttamiseksi lähdin! Tämä oli ensimmäinen neulomani Stephen Westin malli, eikä ole kyllä pahaa sanaa sanottavana. En löytänyt yhtään virhettä, etenin omin päin vain kakkososion jälkeen, ja jatkoin ravelryläisten suosituksesta toistoja muutaman rivin pidemmälle. Molemmat langat ovat aivan ihania, Donegalista täytynee tehdä joku isompikin neule jossain vaiheessa. Vielä en tiedä kenen käyttöön tämä huivi päätyy, valitsemani värit eivät ehkä kuitenkaan ole ihan minua, mutta jää nähtäväksi.



Malli: Rikke
Lanka: Lang yarns Novena, 90 g
Puikot: 3,5mm reunukseen ja 4,5mm muuhun pipoon

Rikke on ollut jonossa jo pitkään, ja kun näin pari ihanaa Novenasta tehtyä versiota niin pakkohan tähän oli tarttua. Novena on aivan älyttömän pehmeää ja kevyttä lankaa, 50% villaa, 30% alpakkaa ja 20% polyamidia. Enpä olisi uskonut, että näinkin paljon tekokuitua sisältävä lanka vie sydämeni, mutta niin kävi ja nyt on kiva pipo ja toiseen langat valmiina. Jos olisin ehtivä ja viitseliäs ja en hautautuisi koulutehtäviin ja yleiseen stressiin niin saattaisin tehdä näitä useammankin joululahjaksi.

Lemppariviikonloppuni on koittanut, Tampereen käsityömessut ovat täällä! Tänään jo kävin, huomenna uudestaan!

maanantai 28. lokakuuta 2013

Syksysukat

Toinen vain kahdeksan ja puoli kuukautta myöhästynyt ystävänpäivälahja on valmis! Näiden tekeminen ei kyllä kestänyt noin kauaa ja ajatuksen tasolla olivat valmiit jo silloin helmikuussa, mutta onhan tämä nyt valitettavaa ja kohtuullisen noloa. Tästä opimme sen, että ehkä keskityn antamaan vain joulu- ja syntymäpäivälahjoja, ainakin näitä itsetehtyjä...

Malli: Kraut
Lanka: Louhittaren Luola Väinämöinen, väri Vilja
Puikot: 2,5 mm

Malli oli yhtä ihana neuloa kuin viimeksi, enkä usko, että nämäkään jäävät viimeisiksi. Kaikki General Hogbufferin suunittelemat ohjeet ovat kyllä yksinkertaisesti nerokkaita, tutustukaa heti, jos ette ole vielä niihin törmänneet! Neuloin Väinämöistä nyt ensimmäistä kertaa, ja varsinkin väri kyllä räjäytti tajunnan. Tätä lisää ja pian!

Sukat on kuvattu haastavissa olosuhteissa, jouduimme odottamaan vuoroamme melko pitkään, koska tuolille oli parempaa käyttöä.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Keskeneräistä

Ajattelin jakaa kuvia parista keskeneräisestä projektista, ja yhdestä joka saattaa hypätä puikoille jo ennen kuin muut on saatu valmiiksi.





 Veera Välimäen Color Affection on ollut to do-listalla jo ties kuinka kauan, ja nämä langatkin on haalittu kasaan jo keväällä 2012. Kaikesta tästä huolimatta aloittaminen onnistui vasta nyt syyskuussa, mutta huivi etenee hyvää vauhtia ja viime vuoden minä on onnistunut valitsemaan väritkin juuri oikein. Nämä värit on ehkä lähinnä omaa värimaailmaani, voin luvata, että neuloessani itselleni tulette näkemään paljon sinistä!



 Nämä sukat kuuluvat samaan surullisen kuuluisaan myöhästyneet ystävänpäivälahjat-kategoriaan kuin edellisen postauksen pinkit sukatkin. Tuulia on kyllä värjääjänero, tämä väri, Vilja nimeltään, on ehkäpä kauneimman värisiä lankoja joita oon koskaan neulonut. Mallin nimi on Kraut, joka on tullut neulottua kertaalleen aikaisemminkin, ja olenkin todennut, että tällaisten myöhästyneiden projektien (vaikka eihän mulla siis sellaisista kokemusta juurikaan ole...) kohdalla on parasta luottaa hyväksihavaittuihin malleihin.



Ja tässä langat seuraavaan projektiin. Alkuviikko on ollut normaalia raskaampi ja ahdistavampi, joten luonnollisesti palkitsin itseni langalla. Pikkusisko tilasi lapaset, ja näistä Louhittarista tulee aikanaan Raitalapset, joiden ohje löytyy Veeran Lankaleikki-kirjasta.


Kiitos kommenteista ja ylipäätään siitä, että olette eksyneet tänne, mukava tietää, että en ihan yksikseni höpöttele!

torstai 12. syyskuuta 2013

Neulomisinnon palauttajat

Kevään ja kesän aikana tuntui kiinnostavan kaikki muu paitsi neulominen, enkä saanut aloitettua mitään uutta enkä edistettyä kesken olevia projekteja (lankaa sain kyllä ostettua, kumma juttu...). Ilmojen viilennyttyä pystyi taas neulomaan ilman että kädet hikosivat pelkästä ajatuksesta, ja pienellä pakottamisella sain jotain valmiiksi!

Nämä Ilona Korhosen ja Jenni Östermanin Neulekirjasta löytyvät Ken söi kesävoin- sukat aloitin kahdesta syystä: A) päättelin, että neuleplääh ei seläty muuta kuin neulomalla, ja halusin aloittaa jonkun riittävän yksinkertaisen projektin, jota pystyy neulomaan samalla kun katsoo Downton Abbeyn kakkoskautta, ja B) koska  tarve tuhota varastoon kertyneitä lankoja on suuri. Ohje on hyvin kirjoitettu, ja malli simppeli ja helppo neuloa. Näistä tuli tosi nätit, ja vaikka langan väri ei ihan sytyttänyt vyyhdillä, niin valmiina pintana tykkään siitä kovasti!



malli: Ilona Korhonen, Ken söi kesävoin 
lanka: Äiti-Puffa Sukka-puffa, väri Pikku-Vesku 2:1
puikot: 2,5mm

Toiset vasta valmistuneet sukat ovatkin sitten viettäneet keskeneräisten töiden kasassa jo pidemmän hetken. Aloitin nämä helmikuussa ystävänpäivälahjaksi, ja sain ne valmiiksi syyskuun alussa. Malli on ihana ja lanka on yhtä ihanaa kuin aina ennenkin, mutta neulomisinto katosi joskus maaliskuun alussa ensimmäisen sukan valmistumisen jälkeen, ja nämä sukkaparat aiheuttivat lähinnä yökkäilyä elokuulle asti. Sen verran on kyllä pakko kritisoida malliakin, että tässä ohjeessa on suhteellisen monta kaaviota, mitä yleensä pidän hyvänä asiana, mutta ne oli aseteltu Sukkia. Rakkaudella.-kirjaan jotenkin niin tyhmästi, että sain vääntää itseni todella jännittäviin asentoihin yrittäessäni neuloa näitä jossain muualla kuin pöydän ääressä. Kirjaa piti koko ajan käännellä ja hermot meni varsinkin silloin kun isoa ja yllättävän liukasta kirjaa piti kääntää pystysuoraan. 


malli: Cookie A, In and Out
lanka: Cascade Heritage, värissä 5616, fuksia
puikot: 2,5mm




Seuraavat sukat on jo puolessa välissä ja sain vihdoin Color Affectioninkin aloitettua, joten olen palannut neulomisen suhteen normaalitilaan. Jee!

P.S. Kuvista ja jalkalainasta kiitos jälleen kerran hovikuvaajalleni

Vihdoinkin!

Siitä hetkestä kun blogin perustaminen ensimmäisen kerran kävi mielessä on nyt varmaankin kaksi vuotta. Saamatonhan en ole, piti vain saada parempi kamera ja suunnitella kaikenmoista, kauheasti on kaikkia hienoja syitä. Mutta pääasia kai, että nyt sen tein!

Olen neulonut epäsäännöllisesti ylä-asteelta asti, mutta aktiivisemmin puikot ovat kulkeneet mukana nyt ehkä kaksi ja puoli vuotta. Villasukista se lähti, ja niitä syntyy edelleen eniten, kuten blogini nimestä voi päätellä. Ne kulkevat kätevästi mukana luennolle ja kahvilaan, ja ovat vaan tosi kivoja! Virkkaaminen ei taida olla ihan mun juttu, isoäidinneliö onnistuu kyllä, mutta kaapissa on jo vuoden päivät odotellut kasa kudetta joka haluaisi tulla virkatuksi. Neulon enemmän pieniä asioita kuin isoja, järkevää syytä tähän ei ole, mutta jostain kumman syystä isommat projektit jäävät muhimaan laittoman pitkäksi ajaksi. Lankaa on muutamankin neulojan tarpeisiin, mutta kun ne on nättejä ja ihania ja laadukkaita ja varmasti oli hyvä tarjous silloin kun ostin (yea right...)! Käsialani on lievästi sanottuna tiukka, joten jos joku neule onnistuu kuvissa näyttämään tasaiselta, niin se johtuu vain siitä, että neulos on suhteellisen jämäkkää. Verenkierto saattaa joissain tapauksissa estyä.


Koska blogini nimi on einiinhienovarainen viittaus yhteen lempielokuvistani, niin tässä vielä yksi lempikohtauksistani, vaikka se ei ehkä tunnelmaltaan sovi ensimmäiseen postaukseen: