torstai 24. huhtikuuta 2014

Tuhoon tuomittu

Malli: Veera Välimäen Color Affection
Langat: Cascade Yarns Heritage Silk, värit 5631 ja 5660 sekä Wollmeise Twin, väri Flaschenpost.
Puikot: 4mm

Tämä projekti otti huojuvat ensiaskeleensa jo kesällä 2012, jolloin lankavalinnat loksahtelivat paikalleen kuin itsestään. Siihen se sujuva osuus sitten loppuikin. Tummanharmaa Cascade Heritage Silk näytti vyyhdillä ihanalta, mutta kun vyyhdin kiepsautti auki ja alkoi kerimään lankaa, se paljastui hirviöksi. Aivan järkyttävän kamala ällöttävä solmujen ja sotkun vyyhti, jonka selvittäminen vei minun ja avomieheni mielenterveyden. Muutamia viikkoja mytty majaili kirjahyllyssä ja kumpikin kävi muutaman päivän välein menettämässä hermonsa sen kanssa. Lopulta siitä saatiin pallo aikaiseksi, mutta kerronpa vaan, että mitään kiiltävää ja sileää ei tässä langassa ollut. Toinen samanmerkkinen vyyhti käyttäytyi kuin mallioppilas, joten en tiedä mikä ihmeen maanantaikappale tuo paholainen oli.

Lopulta (vuotta myöhemmin...) siis aloin urheasti töihin kahden kauniin ja yhden pörröisen langan kanssa. Ohje on nerokas ja ihana, kuten monet ovat jo ennen minua todenneet, mutta liekö tuo pörröisen langan episodi vienyt kaikki onnistumisen mahdollisuudet tältä projektilta, sillä neulominen ei oikein missään vaiheessa lähtenyt lentoon.  Kuskasin tekelettä mukanani Kerän neuletapaamisiin ja teehetkiin, vaikka olisin mielummin neulonut jotain muuta tai itseasiassa vaikka tätä samaa huivia eri langoista! Joku (tyhmä) sisu esti hylkäämästä projektia, joten lopulta sain neulomisen päätökseen.

Tässä vaiheessa haluaisin sanoa, että pingotus tekee ihmeitä ja että kaikki tuska tekee tästä vain ihanamman ja tärkeämmän minulle, mutta kun ei. Neuloessani ehkä hieman ummistin silmäni sille, että huivin yläreunasta tulee liian tiukka vaikka otin ylimääräisen langankierron puikolle ja pudotin sen takaisin tullessa. Eipä saa tätä edes pingotettua kauniiksi. Plääh ja puuh ja ärr. Ehkä tämä loppujen lopuksi menee ihan kiva-kategoriaan. Ja samalla sisulla meinaan tehdä uuden, jostakin muusta langasta ja tämän kokemuksen karaisemana!



6 kommenttia:

  1. Oih ja voih. Kun homma alkaa noin epäonnisesti, on lopputulosta vaikea osata arvostaa. Tosi kauniit värit olit valinnut. Se yläreunan kiristys on tässä huivissa hirveän vaikea välttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon kyllä samaa mieltä väreistä, niiden kanssa ei ole tarvinnut tuskailla. Tuo reuna on ilmeisesti koitunut muidenkin turmioksi, joka jollain oudolla tavalla lohduttaa :D

      Poista
  2. Olipa tuskallinen projekti... Kuvissa huivi ainakin näyttää kyllä hyvältä ja väriyhdistelmä on kaunis! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Tuskaa tosiaan riitti, mutta nyt kun näitä kuvia on katsellut niin eiköhän tuo reppana silti pääse omaa tai jonkun toisen kaulaa lämmittämään.

      Poista
  3. Ai hitto. Tunnen tuskasi. Mutta kuvassa näyttää kauniilta kuin mikä!

    (Mulla on tähän asti ollut hyvät kokemukset Heritage Silkistä, mutta joidenkin muiden lankojen kanssa on käynyt sitten esim. niin, että yhdessä kerässä on seitsemän katkosta, jossa lanka on solmittu yhteen. Seitsemän! Se on ihan kauheasti. Ja nyt vähän muuten jännittää ne hyllyssä olevat vielä kerimättömät Heritaget, ääk.)

    VastaaPoista
  4. Äh kaiken maailman sotkut ja katkokset sais poistua tästä maailmasta! Oon itse aiemmin säästynyt moisilta katkosmääriltä ja ne katkokset, joita on ollut ovat käyttäytyneet hyvin, mutta nyt osui toisessa huivissa semmoinen solmu joka sitten aukesi neuleen alkupäässä itsekseen, kun olin jo puolivälissä menossa!
    Toivon, että hyllyllä olevat Heritaget älyävät käyttäytyä!

    VastaaPoista