Joskus sitä vaan onnistuu

Tein joululahjaksi anopilleni kolmiohuivin, ja samantien sain tilauksen neuloa jotakin samantapaista hänen äidilleen. Langaksi valikoitui ihana Malabrigon Arroyo, mutta sitten alkoivat vaikeudet. Ei vaan millään löytynyt sopivaa mallia: kaikki olivat liian pieniä tai isoja, halusin jotain jossa olisi pitsiä juuri sopivasti, jotta ei tarvitsisi pingottamisesta kauheasti stressata. Löytyi ohuemmalle ja paksummalle langalle sopivia, ja kyllähän nekin ohjeet olisivat olleet tälle langalle sovellettavissa, mutta kun ei vaan iskenyt. Kaikki palaset loksahtivat kuitenkin kohdilleen siinä vaiheessa, kun näin tämän Sannan neuloman ihanan huivin.

Malli: Heidi Alanderin Titanium

Lanka: Malabrigo Arroyo, väri Reflecting Pool. Noin 160 grammaa.

Puikot: 5mm pyöröt (olisi voinut olla isommatki, mutta nämä löytyivät ensimmäisinä)

Tein ainaoikein-osioon muutaman ylimääräisen kerroksen, kun alkoi näyttää siltä, että lankaa oli runsaasti jäljellä, ja halusin huivista sen kokoisen, että siihen voi mummo mukavasti kääriytyä. Olympialaisia katsoessa unohdin laittaa ylös, että montako silmukkaa minulla oli pitsiosion alkaessa, mutta veikkaisin, että noin 250. Pingotin huivin ohjeen mukaan melko voimakkaasti, ja huomasin siinä vaiheessa, että ylimääräiset toistot olisi voinut jättää myös pois, koska tämä on melko reippaan kokoinen. Ilokseni huomasin myös, että minähän olen oppinut pingottamaan, kuka olisi uskonut!

Pakko vielä loppuun todeta, että tämä lanka on niin ihanaa, että sitä neuloessa voisi vaikka tirauttaa pari kyyneltä ihan silkasta ilosta!

Ja voittaja on...

Ensiksi on  pakko kiittää kaikkia teitä ihania arvontaan osallistuneita, enpä ajatellut että näin moni osallistuisi ja sain vielä kasapäin uusia lukijoitakin!

Arvonta suoritettiin vanhanaikaisesti niin, että askartelipaskartelin jokaiselle teistä niin monta pientä lappusta kuin teillä oli arpoja, ja onnetar veti hatusta voittajan. Voittajaksi arpoutui Sanna (jonka ihanaan ja inspiroivaan blogiin kannattaa käydä tutustumassa täällä!). Onnea voittajalle!

Täällä on valmistunut jo kaksi projektia yhden viikon aikana, kummasti neulotuttaa kun seminaarityön deadline hönkii niskaan. Näistä enemmän sitten kun ehdin kuvaamaan mokomat.

Ystävänpäivän arvonta!

Kävijämittari rapsahti yli kahdentuhannen tällä viikolla, tänään on ystävänpäivä ja vietin juuri ihanan illan Kerässä Neulojien yön merkeissä, joten tässä lienee tarpeeksi hyviä syitä pistää arvonta pystyyn!

Arvonnan palkintona on kuvassa näkyvä vyyhti Handun TexIlua, värissä Cokney Translation. Lanka on 100% Texel-lampaan villaa, 320m/100g.

Säännöt ovat perinteiset:
- yhden arvan saat kun kommentoit tähän postaukseen
- toisen arvan saat kun olet blogini lukija
- kolmannen arvan saat, kun mainitset arvonnasta omassa blogissasi.

Aikaa osallistua on perjantaihin 21.2. asti. Arpaonnea ja ihanaa ystävänpäivän iltaa ja Neulojien yötä kaikille!

Simple Sprinkle ja pipo nirsolle

Pikkusiskoni on kulkenut ilman pipoa melkein koko talven, ja vasta tammikuun lopulla sain luvan laittaa pipon puikoille. Tätä lankaa olin säästellyt samaisen siskon kynsikkäitä varten, mutta täytyy hommata niihin toinen kriteerit täyttävä lanka. Mitään koristeellista ei saanut missään nimessä tehdä ja väreistä kävi vain tämä, joten totesin, että palaan tutun Rikken pariin.

Malli: Sarah Youngin Rikke 

Lanka: Wollmeise Twin, väri Ballerina. Menekki noin 110 grammaa.

Puikot: 3,5mm ja 4,5mm

Lanka on neulottu kaksinkertaisena ja ohjeesta poiketen loin silmukoita vain 98, jotta pipo sopisi mukavasti 13-vuotiaalle. Väri on aivan ihana, toistuu ehkä paremmin tuossa alemmassa kuvassa. Tämä oli myös ensimmäinen Wollmeise-projektini, joka valmistui (samasta langasta on ollut tekeillä Color Affection jo ties kuinka kauan...). Langassa on kyllä todella puuvillainen tuntu, ja ainakin tässä vyyhdissä langan säikeet erottuivat sen verran, että suuritöisiä palmikkoja en ehkä lähtisi vääntämään.

Toinen valmistunut projekti on ihanien Bereniken ja Jonnan kanssa KALina neulottu Simple Sprinkle. Malli viihtyi jonossani tovin, ja kun loppusyksystä älysin, että vaivihkaa Sport -ja DK-vahvuisia jämälankoja oli kertynyt reilusti, oli aika pistää huivi puikoille.

Malli:Veera Välimäen Simple Sprinkle

Langat: Louhittaren luolan Louhitar ja Pohjan Akka, Madelinetosh Sport ja DK, Hopeasäie Sukka, Artesano Superwash Merino ja String Theory Merino DK.

Puikot: 5mm

Seurasin mallia orjallisesti muuten, mutta käytin useampaa väriä, koska halusin kuluttaa pois mahdollisimman monta jämänöttöstä. Lisäksi yhdistelin loppupäässä lankoja hieman ohjeesta poiketen, pääasiassa siksi että en ollut vaivautunut suunnittelemaan värien järjestystä etukäteen, ja tämä johti siihen että ohjeen mukaan neulottaessa olisi syntynyt kyseenalaisia väriyhdistelmiä. String Theorya (jota voi kuvata ainoastaan sanalla jumalallinen!) lukuunottamatta kaikki langat ovat jääneet muista projekteista. Lankoja kului yllättävän vähän, näitä voisi tehdä vaikkapa lahjaksi ainakin toisen. Ihanan Veeran ihanat ohjeet eivät petä ikinä!

Itselle neulomisen vaikeudesta

malli: Emma Karvosen Neidonkyynel

lanka: Louhittaren luolan Pohjan Akka, värissä Tiili. Noin 70 grammaa.

puikot: 3,5mm

Havahduin taas siihen, että kovasti on tullut muille neulottua, mutta itseltäni puuttui sukat, lapaset ja paksumpi pipo. Miksi ihmeessä sitä ei älyä suojata itseään kylmältä, vaan aina neuloo mielummin kaikille muille?

Joka tapauksessa päätin lähteä korjaamaan tätä virhettä lapasista aloittaen, tähän asti olin nimittäin sinnitelyt puuvillaisilla ohuilla alkusyksyn lapasilla. Koska pakkasten tultua asialla alkoi olla kiire, valitsin ensimmäisen vastaantulevan langan ja sille sopivan ohjeen. Malli on hyvin kirjoitettu ja sopii tälle langalle ihan mahtavasti! En taaskaan onnistunut oppimaan kaaviota ulkoa, joten ohjetta piti pälyillä koko ajan, mutta eipä tuosta suuremmin vaivaa ollut. Tein saman verran toistoja kuin ohjeessa, ja kerrankin sain aikaiseksi lapaset, jotka eivät ole minulle liian pitkät! Ensimmäistä kertaa vääntelin palmikkoja ilman palmikkopuikkoa, ja ihan hyvää jälkeä tuli (oikeassa lapasessa saattaa olla yksi omituisen mallinen palmikon pätkä, mutta ei siitä sen enempää).

Lankavarastoni lienee saavuttanut jonkinmoisen lakipisteen, kun ollaan tilanteessa, jossa en pysty yhtään muistamaan, että milloin ja mitä tarkoitusta varten tämä lanka on ostettu. Se oli keritty jo valmiiksi pallolle, joten ilmeisen innokkaasti olen ollut alkamassa siitä jotain neulomaan, mutta en ole vielä päässyt omien suunnitelmieni jäljille. Nyt on tullut myös ihan vahingossa monta Louhittaren luolan langoista neulottua projektia peräkkäin, mutta minkäs sille voi kun näissä on niin ihanat värit ja ovat vielä ihania neuloa. Seuraavaksi kuitenkin jotain muuta!

Valaanväriset apinat

malli: Monkey Cookie A:n kirjatsa Sukkia. Rakkaudella.

lanka: Louhittaren luolan Väinämöinen, väri Valaan laulu, noin 70 grammaa

puikot: 2,25 mm

Totesin joululoman aikana, että olen varmaankin ainoa ihminen maailmassa, jonka käsiala löystyy stressin vaikutuksesta. Minä, joka sain aina ennen aikaan lähes metallia muistuttavan neulepinnan 2,5 mm puikoilla, jouduin purkamaan kahdet sukat siksi, että niistä oli noilla kyseisillä puikoilla tulossa ihan hervottoman kokoiset. Mitä ihmettä on tapahtunut! Ennen en voinut harkitakaan käyttäväni näin pieniä puikkoja, mutta nämä nyt esiteltävät sukat ovat todistettavasti mahtuneet kahdenkin ihmisen jalkaan. 

Sukat ovat minun ominta alaani, enkä silti ollut vielä koskaan neulonut Cookien A:n Monkey- sukkia. Virhe oli korjattava pikimmiten, ja kun tulin syksyllä luvanneeksi ihanalle myymäläpäälliköllemme sukat, niin apinoiden tuli aika hypätä puikoille. Ohje on yksinkertainen ja kaavion oppii nopeasti ulkoa, joten neulominen sujui yllättävänkin nopeasti. Lähdin viikoksi pohjoiseen, ja tein sen virheen, että otin mukaan lankaa vain tähän projektiin, sillä olin jo ehtinyt unohtaa neulovani suhteellisen nopeasti silloin kun siihen on oikeasti aikaa. Pari päivää ja muutama hyvä rikossarja myöhemmin (Blue Murder ja Silta) nämä olivatkin jo valmiit ja loppuloman kärsin ilman neuletta. 

Tavallista pitkän kaavan mukaan

malli: omasta päästä, 36 silmukalla ainaoikeaa

langat: Malabrigo Rios, väri Sunset, n. 100 grammaa.

Madelinetosh Tosh Sport, väri Dust Bowl, n. 70 grammaa.

puikot: 5mm

Avomieheni tilasi keltaisen kaulahuivin itselleen jo joskus ennen vuoden 2012 Tampereen käsityömessuja. Ostin silloisilta messuilta huivia varten Vuorelman Vetoa, ja ne ovat odotelleet vuoroaan palloiksi kerittynä siitä asti. En vain löytänyt sopivaa ohjetta huiville, ja ajan kuluessa alkoi tuntua siltä, että ei se lanka ole edes tarpeeksi paksua. Kun sitten viime syksynä näin löysin superedullista Malabrigon Riosia ja värikin osui nappiin, niin ei tarvinnut kauaa pähkäillä. Riosia ostin kaksi vyyhtiä, mutta sitten aloin epäilemään, että saisiko niistä aikaiseksi tarpeeksi pitkää huivia. Niinpä kotiutin Kerästä vyyhdin taivaallista Tosh Sporttia, joka yhdistettynä keltaiseen ei tuonut onneksi mieleen ampiaista. 

Ostettuani tuon Toshin huivi pääsi viimein puikoille ja onnistuin neulomaan sen salassa lahjansaajalta. En älyä miksi hermoilin langan riittävyyttä, tuota keltaista meni vain yksi vyyhti! Mitään mallia en näin pitkän prosessin jälkeen edes yrittänyt etsiä, ainaoikea riittää näin ihanille langoille. Saaja tykkäsi tästä yhtä paljon kuin edellisenä jouluna saamistaan flanellihousuista (joista muuten puhutaan edelleen)!

Kiitokset ihanaiselle mallilleni ja hovikuvaajalleni jälleen kerran!