Sama ja eri

Edelliskerran katastrofin jälkeen voin onneksenne kertoa ihanasta, helposta ja nopeasta projektista, jonka lopputuloksesta tykkään kamalasti!

 malli: Veera Välimäen varjo [shadow]

lanka: Malabrigo Yarn Sock, väri Abril. Menekki noin 80 grammaa.

Skein Top Draw Sock, väri Fallow, noin 90 grammaa.

puikot: 4mm

Sekä minulla, että ihanaisella Berenikellä oli tarve muuttaa pehmoiset Skeinit huiveiksi, joten KAL oli ainoa järkevä vaihtoehto. Tämä on nyt kolmas Veeran huivimalli, jonka olen neulonut, ja samaa huippulaatua on tämäkin. Huivin muoto ei ole perinteinen, ja kaulalle asettelu vaatii omistautumista, mutta on se kyllä sen arvoistakin. Bereniken kaunis vaaleampi versio kannattaa ehdottomasti käydä vilkaisemassa, kolmivärisenä huivi on ihan erinäköinen. 

Saatan sanoa näin aika usein ja aika monesta langasta, mutta nyt sanon taas, että Skein on ihana, täydellisen pehmoinen ja värit ovat täydellisiä! Tuokin ruskeasinikirjava yksilö huusi nimeäni ja kovaa. Violetti Malabrigon Sock on ostettu Ravelryn kautta vuosi sitten, eli tässä projektissa on myös hieno varastontyhjennysominaisuus! En tiedä milloinka lanka on alunperin hankittu, mutta jos olisin ollut tekemässä vaikkapa villapaitaa, niin olisin saattanut ärsyyntyä esimerkiksi siitä, että langassa oli solmuja jotka aukeilivat, tai siitä, että ensimmäinen kymmenen senttiä huivin aloituksesta on huomattavasti tummempi kuin loput violetit kohdat, mutta tässä pikkuprojektissa en jaksa moisista kimpaantua.

(Toim. huom. ei kannata kuvata villahuiveja lähes 30 asteen helteessä, näinkin viehkeistä yksilöistä voi olla haastavaa saada järkeviä kuvia) 

Tuhoon tuomittu

Malli: Veera Välimäen Color Affection

Langat: Cascade Yarns Heritage Silk, värit 5631 ja 5660 sekä Wollmeise Twin, väri Flaschenpost.

Puikot: 4mm

Tämä projekti otti huojuvat ensiaskeleensa jo kesällä 2012, jolloin lankavalinnat loksahtelivat paikalleen kuin itsestään. Siihen se sujuva osuus sitten loppuikin. Tummanharmaa Cascade Heritage Silk näytti vyyhdillä ihanalta, mutta kun vyyhdin kiepsautti auki ja alkoi kerimään lankaa, se paljastui hirviöksi. Aivan järkyttävän kamala ällöttävä solmujen ja sotkun vyyhti, jonka selvittäminen vei minun ja avomieheni mielenterveyden. Muutamia viikkoja mytty majaili kirjahyllyssä ja kumpikin kävi muutaman päivän välein menettämässä hermonsa sen kanssa. Lopulta siitä saatiin pallo aikaiseksi, mutta kerronpa vaan, että mitään kiiltävää ja sileää ei tässä langassa ollut. Toinen samanmerkkinen vyyhti käyttäytyi kuin mallioppilas, joten en tiedä mikä ihmeen maanantaikappale tuo paholainen oli.

Lopulta (vuotta myöhemmin...) siis aloin urheasti töihin kahden kauniin ja yhden pörröisen langan kanssa. Ohje on nerokas ja ihana, kuten monet ovat jo ennen minua todenneet, mutta liekö tuo pörröisen langan episodi vienyt kaikki onnistumisen mahdollisuudet tältä projektilta, sillä neulominen ei oikein missään vaiheessa lähtenyt lentoon.  Kuskasin tekelettä mukanani Kerän neuletapaamisiin ja teehetkiin, vaikka olisin mielummin neulonut jotain muuta tai itseasiassa vaikka tätä samaa huivia eri langoista! Joku (tyhmä) sisu esti hylkäämästä projektia, joten lopulta sain neulomisen päätökseen.

Tässä vaiheessa haluaisin sanoa, että pingotus tekee ihmeitä ja että kaikki tuska tekee tästä vain ihanamman ja tärkeämmän minulle, mutta kun ei. Neuloessani ehkä hieman ummistin silmäni sille, että huivin yläreunasta tulee liian tiukka vaikka otin ylimääräisen langankierron puikolle ja pudotin sen takaisin tullessa. Eipä saa tätä edes pingotettua kauniiksi. Plääh ja puuh ja ärr. Ehkä tämä loppujen lopuksi menee ihan kiva-kategoriaan. Ja samalla sisulla meinaan tehdä uuden, jostakin muusta langasta ja tämän kokemuksen karaisemana!

Ilosofiaa ja elonmerkkejä

Maaliskuun alusta tähän hetkeen on ollut niin kamala kiire ja ehkä vielä kamalampi stressi, että törkeästi olen joutunut jättämään puikot ja langat liian vähälle huomiolle. Jos en ole ollut töissä tai nenä kiinni tenttikirjassa tai tietokoneen näytössä olen vain ollut paikallani tekemättä mitään, koska muuhun eivät rahkeeni ole rittääneet. Haluaisin nyt tähän kirjoittaa, että onneksi tämän lukuvuoden osalta alkaa jo helpottaa, mutta palataan tuohon lauseeseen vasta kuukauden päästä. Työmäärä on kuitenkin vähentynyt siinä määrin, että olen saanut jotain tehtyä. Enkä kuulkaa ihan mitä tahansa, olen nimittäin v i r k a n n u t!

Malli: Kudekori S, Molla Millsin kirjasta Virkkuri

Koukku: 9 mm

(Kuvissa näkyvä karkkimäärää on manipuloitu tunkemalla niiden alle tavaraa)

Virkkuukoukku ja minä emme ole tähän asti olleet edes hyvän päivän tuttuja, pikemminkin olemme yrittäneet pysyä poissa toistemme tieltä välttyäksemme mielipahalta. Taisi olla syksy 2010 kun opettelin virkkaamaan isoäidinneliöitä ja aloitin loistokkaan virkkausurani ainoalla järkevällä tavalla, eli aloin kokoamaan noista täydellisistä neliöistä peittoa. Vuodet vierivät ja peitto on edelleen kesken. Puolitoista vuotta sitten ostin jossain mielenhäiriössä kilon ruskeaa matonkudetta ja päätin, että siitä tulee meille vessaan tarpeellinen kori. Aikaa ehti tosiaan tuostakin vierähtää, mutta kun nyt huhtikuussa sain vihdoin kirjastosta käsiini Virkkurin, niin oli yksinkertaisesti pakko keriä tuo kudemytty, ostaa riittävän iso koukku ja alkaa virkkaamaan. Menestksekkäistä isoäidinneliöajoistani muistin onneksi vielä virkkuusanastoa jonkun verran ja Molla Millsin ohjeet ovat ihanan selkeät. Joten tässäpä ensimmäinen valmistunut virkattu työni! Se on muhkurainen, epätasainen, pieni ja oikeastaan myös väärän värinen, mutta se on valmis!

Neulepuolella on kesken huivia ja neuletakkia ja sukkaa, ja lisäksi kuvaamista odottelee jäähypenkillä yksi huivi, johon en ole kamalan tyytyväinen. Virkkuri palaa kirjastoon parin viikon päästä, mutta pakko kai tuo on omaksi hankkia kun kerran aiheuttaa minussa tällaisia inspiraation pyrähdyksiä.

Sain Vihreän Langan Vilmalta blogeissa ympäriinsä kiertäneen Ilosofiaa-tunnustuksen, ja melkein uskaltaisin väittää, että tämän tunnustuksen tuoma ilo oli yksi niistä tekijöistä joiden avulla uskalsin tarttua koukkuun! Minun blogini on ollut olemassa vasta kovin vähän aikaa enkä anna sille niin paljon aikaa kuin mitä se ansaitsisi, joten on aivan äärettömän ihanaa saada tällainen tunnustus!

Tuntui ihan kamalan vaikealta valita kolme suosikkia, mutta kun pakko oli valita niin jopa minä pystyin tekemään päätökseni. Annan siis tunnustuksen eteenpäin seuraaville blogeille:

Viimeinen silmukka -- Ihanat, ihanat kuvat, taidokkaasti tehdyt neuleet ja ihanin Jonna, täällä tuntee itsensä tervetulleeksi aina!

Berenice's hair -- Ihkaensimmäinen käsityöblogi, jota aloin seuraamaan, ja itseasiassa Berenike on melko pitkälti vastuussa siitä, että neulomisesta ja ihanista langoista on tullut osa minun jokapäiväistä elämääni.  Bereniken lankamaku on ihana ja jotenkin näistä kauniista neuleista näkee heti kuka ne on tehnyt!

Auringonkerääjä -- En edes muista mitä kautta tänne eksyin, mutta kotoisalta tuntui heti. Tykkään siitä, että käsityöt kulkevat käsi kädessä arjen ja sen kuvaamisen kanssa, niinkuin tosielämässäkin. Kauniita kuvia ja ihania tekstejä!

Säännöt ovat seuraavanlaiset:

"Ilosofiaa was here tunnustuksen idea lähti siitä, kun törmään silloin tällöin blogeihin joissa tuntuu heti kotoisalta. Se voi olla blogin ulkoasu, ihanat käsityöt, kauniit kuvat tai se tunnelma tai ensivaikutelma jonka blogista saa, kun sinne ensimmäisen kerran astuu sisään. Ihan kun kotiin tulisi. Tuntuuko tutulta?
Tämä tunnustus lähtee siis kiertämään blogimaailmaa ja antamaan tunnustusta niille kaikille ihanille ja kotoisille blogeille.
Ilosofiaa was here tunnustuksen mukana tulee myös pieniä velvollisuuksia.
1.Tunnustus jaetaan kolmelle omasta mielestä kotoisalle blogille. Sellaiselle, joka aina saa palaamaan takaisin ja takaisin. Muutamin sanoin blogia kuvaillen kerrot miksi juuri tämä blogi saa tunnustuksen.
2. Linkitä blogit joille olet antanut tunnustuksen takaisin Ilosofiaa http://ilosofiaa.blogspot.fi/ blogiin vaikka kommentoimalla jotain postausta. Lisään itse kaikki linkitetyt blogit omaan listaani joille teen oman sivun omaan blogiini.
3. Tämä tunnustus on tarkoitettu käsityöblogeille tai ainakin osittain käsitöitä käsitteleville blogeille."

Pariskuntasukat

Tuttu pariskunta viettää viikonloppuna yhteisiä 35-vuotissyntymäpäiviä ja kun kutsu alkuvuodesta tuli niin lupauduin neulomaan meidän työporukan puolesta sukat molemmille. Ehdin jo Ravelryssäkin kyselemään ideoita siitä millä mallilla sukkia lähtisi tekemään kun en oikein osannut itse päättää, että kuinka samanlaiset sukista haluaisin. Lopulta yhteiseksi tekijäksi muotoutui ensin lanka ja sitten vielä ohjeiden suunnittelijakin. Halusin tehdä sukat sport-vahvuisesta Väinämöisestä, ja koska keskipaksulle sukkalangalle ei ole liikaa ohjeita löydettävissä niin käännyin TiiQn mallien puoleen.

Malli: Tiina Kuun Verso

Lanka: Louhittaren luolan Väinämöinen Sport, väri Sammal. Kulutus noin 80 grammaa.

Puikot: 2,5 mm sukkapuikot

Malli: Tiina Kuun Älä koskaan ikinä

Lanka: Louhittaren luolan Väinämöinen Sport, väri Paprika. Kulutus noin 115 grammaa.

Puikot: 2,5 mm pyöröt (!)

Tiinan malleja on roikkunut jonossani jo ties kuinka kauan, mutta nytpä tuli neulottua sitten heti kaksi peräkkäin. Vihreistä sukista tuli todella kauniit, suosittelen mallia lämpimästi! Kaavio on helppo oppia ulkoa, mutta ohje ei silti tylsistytä.

En ole tottunut neulomaan miesten sukkia hillityistä väreistä, joten näistä tuli nyt sitten punaiset. Malli on ihan vastikään julkaistu ja en kyllä tästäkään valittamista löydä, tämänkokoisten sukkien neulominen käy ohjeesta riippumatta jossain vaiheessa yleensä puuduttamaan, mutta nyt oli onneksi palmikoita pitämässä mielenkiintoa yllä. Tuli opeteltua uusi tapa tehdä kiilakavennukset ja palautettua mieleen palmikoiden vääntäminen ilman palmikkoapuikkoa. JA nämä ovat ensimmäiset sukkani, jotka tein looppaamalla! Tiedättekö, en uskonut tätä päivää näkeväni, olin jo totutellut siihen ajatukseen, että mun kädet ja aivot ei vaan löydä semmoista yhteyttä, että saisin magic loop-tekniikalla jotain aikaiseksi. Näiden sukkien ohje oli kuitenkin kirjoitettu juuri tätä tekniikkaa varten, joten ostin riittävän ohuet pyöröpuikot, vilkaisin muutamalle ohjesivulle ja neuloin menemään. Eikä kertaakaan tullut hiki tai itku tai epätoivo!

Joskus sitä vaan onnistuu

Tein joululahjaksi anopilleni kolmiohuivin, ja samantien sain tilauksen neuloa jotakin samantapaista hänen äidilleen. Langaksi valikoitui ihana Malabrigon Arroyo, mutta sitten alkoivat vaikeudet. Ei vaan millään löytynyt sopivaa mallia: kaikki olivat liian pieniä tai isoja, halusin jotain jossa olisi pitsiä juuri sopivasti, jotta ei tarvitsisi pingottamisesta kauheasti stressata. Löytyi ohuemmalle ja paksummalle langalle sopivia, ja kyllähän nekin ohjeet olisivat olleet tälle langalle sovellettavissa, mutta kun ei vaan iskenyt. Kaikki palaset loksahtivat kuitenkin kohdilleen siinä vaiheessa, kun näin tämän Sannan neuloman ihanan huivin.

Malli: Heidi Alanderin Titanium

Lanka: Malabrigo Arroyo, väri Reflecting Pool. Noin 160 grammaa.

Puikot: 5mm pyöröt (olisi voinut olla isommatki, mutta nämä löytyivät ensimmäisinä)

Tein ainaoikein-osioon muutaman ylimääräisen kerroksen, kun alkoi näyttää siltä, että lankaa oli runsaasti jäljellä, ja halusin huivista sen kokoisen, että siihen voi mummo mukavasti kääriytyä. Olympialaisia katsoessa unohdin laittaa ylös, että montako silmukkaa minulla oli pitsiosion alkaessa, mutta veikkaisin, että noin 250. Pingotin huivin ohjeen mukaan melko voimakkaasti, ja huomasin siinä vaiheessa, että ylimääräiset toistot olisi voinut jättää myös pois, koska tämä on melko reippaan kokoinen. Ilokseni huomasin myös, että minähän olen oppinut pingottamaan, kuka olisi uskonut!

Pakko vielä loppuun todeta, että tämä lanka on niin ihanaa, että sitä neuloessa voisi vaikka tirauttaa pari kyyneltä ihan silkasta ilosta!

Ja voittaja on...

Ensiksi on  pakko kiittää kaikkia teitä ihania arvontaan osallistuneita, enpä ajatellut että näin moni osallistuisi ja sain vielä kasapäin uusia lukijoitakin!

Arvonta suoritettiin vanhanaikaisesti niin, että askartelipaskartelin jokaiselle teistä niin monta pientä lappusta kuin teillä oli arpoja, ja onnetar veti hatusta voittajan. Voittajaksi arpoutui Sanna (jonka ihanaan ja inspiroivaan blogiin kannattaa käydä tutustumassa täällä!). Onnea voittajalle!

Täällä on valmistunut jo kaksi projektia yhden viikon aikana, kummasti neulotuttaa kun seminaarityön deadline hönkii niskaan. Näistä enemmän sitten kun ehdin kuvaamaan mokomat.

Ystävänpäivän arvonta!

Kävijämittari rapsahti yli kahdentuhannen tällä viikolla, tänään on ystävänpäivä ja vietin juuri ihanan illan Kerässä Neulojien yön merkeissä, joten tässä lienee tarpeeksi hyviä syitä pistää arvonta pystyyn!

Arvonnan palkintona on kuvassa näkyvä vyyhti Handun TexIlua, värissä Cokney Translation. Lanka on 100% Texel-lampaan villaa, 320m/100g.

Säännöt ovat perinteiset:
- yhden arvan saat kun kommentoit tähän postaukseen
- toisen arvan saat kun olet blogini lukija
- kolmannen arvan saat, kun mainitset arvonnasta omassa blogissasi.

Aikaa osallistua on perjantaihin 21.2. asti. Arpaonnea ja ihanaa ystävänpäivän iltaa ja Neulojien yötä kaikille!